Vetofilosofointia

January 24, 2011 - by admin · Filed Under Blogi Leave a Comment 

Vedoissa on ollu viime aikoina aika nihkeetä ja pistää miettimään et tekeekö siinä jotain väärin. Tai siis varmasti tekee, mutta mitä se vois olla. Seuraavia asioita on tullu mieleen: ehkä olen hajauttanu vetoja turhan monen vihjaajan vetoihin, panostus on joskus mitä sattuu, ajoittaista ylipanostamista ja en pelaa aina markkinoiden parhaisiin kertoimiin.

Tuon viimeisen korjaaminen on helppoa, kun lopettaa olemasta laiska ja availee tilit paikkoihin, joista ne markkinatopit löytyy. Näin aion myös tehdä. Maksipanosta oon jo pienentäny hieman sen ensimmäisen noston jälkeen ja ylipanostuksen saan kuriin kun laitan vedot heti ylös ettei niitä tule vedettyä tuplana, kun ei aina muista mitä edellisenä päivänä on tehny.

Ennen kuin tekee päätöksiä valinnasta eri vihjaajien väliltä, pitäis varmaan miettiä mikä on se oma vetofilosofia eli että minkä pohjalta ja mihin sarjoihin niitä vetoja tehdään. On vaan niin lapsenkengissä tämä harrastus vielä, että ei oikein tiedä mitä tulisi muuttaa. Sen verran kuitenkin oon vaihtanu tyyliä, että en lyö kaikkein pienimpiä “ylikertoimia”, vaan panostan jatkossa vain vähintään 1,05 odotusarvon kohteisiin (suuret suosikit poikkeuksena). Tällä tavalla analyysivirhe saa olla suhteellisen isokin, eikä kerroin ole vielä alikerroin.

Esimerkkinä tälläisestä analyysivirheestä voisi mainita vaikkapa seuraavan tilanteen: Kaksi sinun tai vihjaajan mielestä täysin tasavahvaa joukkuetta kohtaavat toisensa ja joukkue A saa B:tä vastaan kertoimeksi 2,04. 50% todennäköisyydellä kohde on odotusarvoltaan 1,02 (rajakerroin 2,00 ja oa: 2,04/2,00) ja siis pelattava. Tälläisessä tapauksessa sinun tai vihjaajan tarvitsee tehdä vain yhden prosenttiyksikön suuruinen virhe, eli että A:n voiton todennäköisyys olisikin todellisuudessa 49%, ja kohde ei olekaan enää ylikerroin.

Jos samaa tilannetta tarkastellaan toisaalta niin, että A saakin kertoimeksi 2,1 kohottaen kohteen odotusarvon 1,05, niin nyt analyysivirhe saa olla 2,3 prosenttiyksikköä ja silti kohde on pelattava ylikerroin.

Odotusarvoltaan 1,02 kohteen pelaamista voi tietenkin perustella sillä, että pitkässä juoksussa analyysivirheet tasaantuvat. Heitto on joskus ylöspäin joskus alaspäin. Mutta tätä ei voi tietää ennen kuin on riittävästi tilastoja mistä tarkastella, että näin todella käy. Ja voihan olla niin, että sinä tai vihjaaja ylipainottaa tasavahvojen joukkueiden kohtaamisissa tiettyä asiaa, joka johtaa toistuvaan analyysivirheeseen ja tätä kautta toistuvaan alikertoimien pelaamiseen.

Tästähän ei tietenkään tarvitse välittää, mikäli pitää vedonlyöntiä jännitystä tuovana harrastuksena, johon sijoitettua rahaa ei ole pakko saada takaisin. Unohda tällöin kaikki yllä oleva ja vedä vetosi juuri niin kuin olet tähänkin asti tehnyt. Samoin tekee myös ammattilainen, joka tietää tuhansien vetojen perusteella menetelmiensä takaavan voitollisen vedonlyönnin. Tälläiselle henkilölle 1,02 odotusarvo on markkinoilla esiintyvä epätarkkuus, joka käytetään surutta hyväksi. Mutta jos taas olet henkilö, joka sijoittaa rahojaan vedonlyöntiin ja jonka aika ei riitä kohteiden/vihjaajien syvälliseen paneutumiseen, niin ehkä sinun tulisi sijoittaa vain markkinoiden räikeimpiin virheisiin ja jättää marginaaliset “ylikertoimet” kokonaan vetämättä.

Itse kuulun tähän kolmanteen ryhmään ja teen kyllä kaikkeni minkä aika ja laiskuus antaa myöten maksimoidessani vedonlyöntituottojani, mutta rajakertoimien laskun jätän ammattilaisille. Näistä sitten poimitaan ne parhaimmat ja katsotaan mihin se riittää. Vedonlyönti kuten pokerikin vaatii kohteiden/korttien, panoskoon/pelin koon, vihjaajien/vastustajien suhteen jatkuvaa itsekuria ja tällä tavalla voi hyvinkin paikata heikkouksia muissa osa-alueissa. Tavallaan se on lahjakkuutta omata tälläinen ominaisuus, mutta ei sillä iltalehden lööppeihin päästä. Se kun ei ole seksikästä.

Kyylästäjä

Leave a Reply